New York style cheesecake with lime and white chocolate

Välillä on kiire. On muuttoa, on paljon töitä, on muita hyviä tekosyitä. Ruoanlaitto jää vähemmälle. Jana ilmoitti, että synttärikahvit hänen nykyään lähes naapurissa asuville vanhemmilleen on pidettävä, joten leivoin kakun ja katoin teekupit pöytään. Alkuun nautittiin vihreää parsaa appelsiini-parmesaani-rucolasalaatin koristeina, karjalanpiirakoiden ja munavoin kanssa. Kakuksi valikoitui Janan suosikki, paistettu juustokakku.

New York style cheesecake (huom! halk 18 cm vuokaan)

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
100 g voita
1 pieni muna
(1 rkl kaakaojauhetta, jos haluat)
(1 rkl vettä, jos tarpeen)
Täyte:
300 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 ½ dl ranskankermaa
¾ dl sokeria
¾ dl maissitärkkelystä (maizena)
1 ½ tl vaniljasokeria
2 munaa
½ dl kermaa
2-3 limen mehu
150 g valkoista suklaata

1. Sekoita keskenään pohjan ainekset. Jos taikina on liian murenevaista, lisää hieman vettä. Painele taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halk. 18 cm) pohjalle ja reunoille.
2. Esikypsennä pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia.
3. Sulata suklaa. Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi, lisää viimeisenä sula suklaa. Kaada pohjan päälle.
4. Kypsennä 175 asteessa, kunnes täyte on hyytynyt, peitä tarvittaessa foliolla. (paistoaika noin 45-55 min). Jos mahdollista, jäähdytä kakkua ensin kunnolla raollaan olevassa uunissa, niin se ei halkea jäähtyessään.

•  Jos haluat valmistaa kakun halk 24 cm vuokaa, tee annos puolitoista tai jopa kaksinkertaisena.

Mansikkakastike

suomalaisia mansikoita (pakaste)

(tomu)sokeria
sitruuna- tai limemehua

1. Soseuta sulat mansikat, makeuta (tomu)sokerilla, mausta mehulla.

Cannelonit pähkinätäytteellä

Välillä ahdistun, kun kaappitila ei keittiössä tunnu millään riittävän. Erilaisia raaka-aineita on vaikka millä mitalla, mutta aika ei tunnu riittävän ruoanlaittoon niin, että saisi kaappeja tyhjemmäksi. Siispä päätin toteuttaa päivällisen kaapin antimista. Lopputuloksena syntyi pähkinärouhetäytteisiä canneloneja ja monta purkkia kaapista tyhjeni samalla! Salaattia kaveriksi, niin jo vain on päivällinen valmis!

Joskus olen käyttänyt vastaavanlaiseen ruokaan oikeiden canneloniputkien sijasta lasagnelevyjä, esikeittänyt ne ja rullannut täytteen levyjen sisälle. Toimii, mutta on hitaampaa, sillä canneloniputkia ei tarvitse esikeittää, kunhan huolehtii, että päälle kaadettavaa kastiketta on riittävästi pastaputkien nesteen imemiselle ja turpoamiselle.

Cannelonit pähkinätäytteellä

canneloniputkia eli pastaputkia

Täyte:
1-2 sipulia
valkosipulinkynsiä
1 paprika
noin 1 - 1 1/2 dl pähkinärouhetta (manteli, hasselpähkinä)
noin 1 prk (400 g) tomaattimurskaa (nyt käytin cherry tomatoes purkillisesta vain tomaatit ja nesteet pinnalle tulevaan kastikkeeseen)
mausteita: suolaa, pippuria, cayennepippuria, paprikajauhetta, kanelia, yrttejä...

Pinnalle:
noin 1 prk (400 g) tomaattimurskaa
2 dl kaura/soijakermaa
mausteita: suolaa, pippuria, yrttejä
juustoraastetta (ilman tätä tai soijajuustolla ruoka on myös vegaaninen, kunhan pastassa ei ole kananmunaa)

1. Valmista täyte. Hienonna kasvikset ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää tomaattimurska/tomaatit ja mausteet ja anna hautua. Lisää pähkinäruohe ja hauduttele, kunnes rakenne on sopiva. Täyte ei saa olla liian nestemäistä.
2. Täytä pastaputket täytteellä ja lado vierekkäin vuokaan.
3. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pastaputkien päälle.
4. Kypsenää 200 asteessa noin puoli tuntia. Halutessasi ripottele pinnalle juustoraastetta kypsennyksen puolessa välissä.

 

Canneloneihin voi täytteeksi laittaa periaatteessa mitä vain. Itse pidin kovasti hieman "rouskuvista" pähkinöistä täytteessä. Ne toivat hyvän vastapainon pehmeään pastaan. Myös Jana oli tyytyväinen.

Tony´s Deli

Jo jonnin aikaa sitten kokoonnuimme ystävien kanssa Tony´s Deliin ja nautimme hyvästä italialaisesta ruoasta ja juomasta. Tilasimme erilaisia tapaksia ja muutaman mielenkiintoisen pääruoan. Maistelimme ruokia ristiin rastiin. Lasissa kihisi kupliva, ah, ihanaa proseccoa! Ruoat olivat erittäin hyviä ja olimme hinta-laatusuhteeseen tilaamiemme ruokien kohdalla pääosin tyytyväisiä. Ja kyllä ruoka maistuu seurassa aina parhaalta!

 

 

  

 Possun poski hämärässä kuvassa. Se oli herkkua se. Viereisen kuvan etanat olivat valkosipulikylvyssään myös erittäin sopivia makuumme. Ainakin niiden, jotka uskalsivat maistaa.

 

 Makuja oli melkoinen määrä, joten piti olla tarkkana, että maisteli kaikkea huolella. Muutama ei-niin-onnistunut valinta oli  myös joukossa, mutta ehdottomasti herkuiksi valikoituivat possunposki, kampasimpukat ja marinoidut oliivit.

Ja tietysti jälkkärit! Itse en jaksanut ottaa omaa jälkkäriä, joten opettelevana kahvinjuojana päädyin kahviin ja maistamaan muiden jälkkäreistä hiukan.

Jälkiruokavalikoimakaan ei jättänyt kylmäksi!

Suosittelemme siis! Välitön tunnelta ja ystävällinen palvelu. Varsin kova melu häiritsi hieman toisten puheen kuulemista, mutta tämä oli pieni puute muutoin niin onnistuneessa illassa.

Runebergintortut - kyl määki ku muutki sit :)

Vuoden aikana ehdin aina unohtaa kuinka paljon pidänkään runebergintortuista. Kunnolla (punssilla) kostutettuna, paljon hilloa ja rouheinen rakenne. Purutuntumaa olla pitää.

Paistoin tortut muffinipellillä, jonka jauhotin piparimuruilla. Osasta tortuista jouduin leikkaamaan pienen viipaleen pohjasta, että tortut pysyivät pystyssä. Ohje on mukaelma Keittiön kautta - kirjan ohjeesta!

Runebergintortut rouheisesti ja kosteasti

200 g voita
1/2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
2 dl mantelirouhetta
3 dl piparkakkumuruja
1 dl kermaa
kunnon loraus karvasmanteliöljyä

Kostutus
1:2 (arrakkin)punssia ja vettä + hiukan sokeria

Pinnalle:
tomusokeri-sitruunamehu-vesikuorrutusta
vadelmahilloa

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
2. Lisää sekoitetut kuivat aineet ja kerma sekä kunnon loraus karvasmanteliöljyä. (käytin Oetkerin aromia, jossa 1 tl vastasi yhtä karvasmantelia. Noin 1 - 1 1/2 tl oli mielestäni sopiva loraus)
3. Jaa taikina vuokiin ja kypsennä 175 asteessa pieniä torttuja noin 10 minuuttia, isompia noin 20 min, jopa 30 minuuttia.
4. Valmista kostukeliemi ja kuorrutus. Upota tortut yksitellen kostukkeeseen ja anna olla liemessä hyvä tovi. Pursota ensin "aidaksi" kuorrutuksesta ympyrä, paina keskelle varovasti pieni kuoppa ja täytä hillolla.

BBQ - kastike vaikka pulled pork:iin

Uutena vuotena oli ystäväni 30-v kekkerit ja suunnittelin sinne menun, jonka toteutimme yhdessä. Pienet speltti-hodarit vieraat saivat itse täyttää pulled pork:illa, marinoiduilla punasipuleilla, salaatilla, chilimajoneesilla ja tulisella bbq-kastikkeella, tomaatti-sipuli-korianteri-chilisalsalla, marinoiduilla pavuilla ja paahdetulla sipulilla. Lisäksi tarjolla oli maissilastuja ja hummusta, jota levitin laakealle vadille, jonka päälle ripottelin hiukan maissia, punasipulia, papuja ja korianteria. Tällainen layered dip -ajatus syntyi Annie's eats-blogin idean pohjalta. Ihanan visuaalista, eikö?

Keittelimme pulled pork:in bbq-kastikkeen itse soveltaen useaa ohjetta ja sitä mitä kaapissa oli (eli avattu punkkupullo). Lopputulos oli varsin tulinen, sillä normalisti ei niin tuliset kaupan punaiset chilit olivatkin varsin tujulla päällä. Liquid smokea emme myöskään tarvinneet, sillä savustettu paprikajauhe tarjosi makuumme jo riittävästi savua. Nestemäistä savua voi toki lisätä, jos haluaa enemmän savuisuutta. Tujua soosista tuli, mutta makua possuun upposi runsaasti, joten lopputulos oli oikein sopiva.

BBQ-kastike:
2 sipulia
1 varsisellerin varsi
öljyä kuullottamiseen
3 valkosipulinkynttä
2-3 punaista chiliä
1/2 tl juustokuminaa
1/4 tl neilikkaa
1 tl paprikajauhetta
1/2 - 1 tl savustettua makeaa paprikajauhetta (jo tästä tulee varsin vahva savuisuus)
mustapippuria
2 purkkia kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja
2 dl punaviiniä

1/2 dl punaviinietikkaa

1/4 dl omenaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

1/2 dl hunajaa (maun mukaan)

2 rkl Worcestershire sauce

suolaa, cayennea (tätä lisätulisuutta emme nyt tarvinneet)

1. Hienonna sipuli ja selleri. Kuullota öljyssä.
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja chili, lisää pannulle kuivien mausteiden kanssa. Kuullottele hetki (tuoksusta erotat rasvaliukoisten makujen irtoavan)
3. Lisää viini ja etikat. Keitä voimakkaasti hetki. Lisää tomaatit ja fariinisokeri sekä hunaja.
4. Hauduta parisen tuntia, kunnes seos sakenee. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja säädä tulisuus cayennella.

Haute Cuisine - elokuva hyvälle ruoalle

Kävimme Rulla-syöminkien jälkeen katsomassa Haute Cuisine -elokuvan. Elokuva oli suitsutusta hyville raaka-aineilla ja hyvälle ruoalle koko puolentoista tunnin ajan. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti kaikille ruoanlaittajille ja myös ruoasta pitäville, mutta en nälkäisenä. Muuten kuolaaminen on väistätöntä.

Elokuvan pääosanesittäjä Catherine Frot sopii rooliinsa Hortensena oikein hyvin ja hänen apukokkinsa Nicolas (Arthur Dupont) on hauska/suloinen/herttainen persoona hänkin. Christian Vincentin ohjaama elokuva ei varmasti muita kuin ruokahulluja ihastuta, mutta meille elokuvan jälkeen ranskalainen keittiö herkkuineen tuntui taas niin kovin ihastuttavalta ja kiinnostavalta. Saint-Honorea on tehtävä ensi tilassa.

Rulla - puhtaita makuja pienessä paketissa

Kävimme ystäväni kanssa Rullassa maistelemassa sen jo jonkin aikaa helsinkiläisiä ihastuttaneita makuja. Ja hyviähän ne olivat. Selkeitä, tuoreita, raikkaita ja puhtaita. Rullat meille myynyt herra kertoili, että Rulla käyttää mahdollisuuksien ja saatavuuden mukaan lähiruokaa ja luomua, mutta ei halunnut profiloitua vain näiden käyttäjäksi, sillä luomussa erien väliset laatuerot voivat olla todella isoja ja saatavuus hankalaa. Lohi ja katkaravut tulevat jäämereltä, joten Norjan kassilohta ja tropiikin rapuja ei rulliin silti ole käytetty.

Rulla valmistaa siis vietnamilaisia riisipaperiin käärittyjä rullia, joihin on kätketty sisälle riisivermiselliä, hieman salaattia, korianteria ja minttua sekä muutama selkeä pääraaka-aine. Rullien kaverina tarjottiin dippiä, joka on Rullan omien sivujen mukaan valmistettu "fish saucesta, riisiviinietikasta, erilaisista sokereista, sitrushedelmien mehusta sekä chilistä". Chilistä huolimatta dippi ei ollut tulista, enemmän kororstuivat kalakastikkeen ominaismaku, siten myös suola ja makeus.

Rullat maksoivat 2,5/2,8/3,4 €/kpl, jota pidimme kohtuullisena hintana raaka-aineisiin nähden. Noudatimme 4-6 rullan suositusta ottamalla kummatkin 4 rullaa. Juomaksi nautimme kummatkin 12 cl jo entuudestaan hyväksi havaittua Kungfu Girl Rieslingiä, jonka makuun olimme kummatkin ihastuneet. Viini istuikin hyvin rullien seuraksi. Rullat tarjottiin kauniilta keraamisilta lautasilta ja viini- ja vesilaseina olivat Riedelin hauskat jalattomat viinilasit.

Kummatkin valitsimme rullat katkarapu-chili-mango ja tofu-munakas-pähkinä. Ystäväni valitsi lisäksi rullat katkarapu-possu ja lohi-avokado. Minä puolestani rullan porkkana-minttu-avokado ja jaoimme ankka-omenan. Kaikki rullat syötiin sormin, joten aloitimme kosteusliinalla. Paketit pysyivät purtaessa erittäin hyvin kasassa ja olivat juuri sopivia kolmen haukkapalan kokoisia.

Puhtaat maut toimivat rullissa hyvin, mutta kohtuullisen suuri määrä riisivermiselliä sai meidät kummatkin kaipaamaan hitusen suolaisuutta. Sitä saimme kastamalla rulliamme reippaasti dipissä, jotta saimme suolatasapainon kohdilleen. Tällöin ongelmana välillä oli, että dipin maku nousi hallitsevaksi pääraaka-aineen maun kustannuksella. Oikea dippauksen määrä oli siis olellinen hyvän makunautinnon saavuttamiseksi.

Pidimme kaikista rullista, pääraaka-aineet oli saatu kaikissa esiin, toisissa vahvemmin kuin toisissa. Tofu-munakas-pähkinässä pähkinä sai pääosan. Upea paahdettu cashewpähkinä hallitsi makua ja tofun ja munakkaan maut jäivät hyvin hailakoiksi. Kaipasimme tofuun ehkä hieman kevyttä marinadia, jolloin sekin olisi päässyt raaka-aineena paremmin esiin.

   

Katkarapu-chili-mango oli erittäin hyvää. Jäämeren isot ja hyvänmakuiset katkaravut saivat chilistä juuri sopivasti potkua, mutta mango jäi hieman chilin alle. Liekö rulla kaivannut hieman kypsempiä mangoja, jotta makeus yltäisi chilin tasolle. Mango ei missään nimessä ollut raakaa, mutta sen makeuttakaan ei juuri erottanut.

Ankka-omenassa ylikypsä, prässätty ankka yhdistettynä hillottuun omenaan toimi hyvin, etenkin niissä kohdin kun makunystyröihin osui kumpaakin makua. Ankan maku oli vahva ja hyvä. Pieni määrä omenaa lisää ei olisi tosin ollut pahitteeksi, sillä nyt toinen haukkapala jäi täysin ilman omenaa. 

Porkkana-minttu-avokadossa minttu oli ajoittai hyvin hallitseva, muuten rullassa olivat maut hyvin kohdallaan. Ystäväni kehui myös possu-katkarapua, vietnamilaista makupariklassikkoa, jonka eri maut erottuivat selkeästi rullassa. Ystäväni ei ikävä kyllä ole suuri korianterin ystävä, joka hieman himmensi hänen makunautintojaan.

Kokonaisuudessaan Rulla sai meiltä erittäin hyvät arvostelut niin ruoastaan, juomastaan kuin tunnelmastaan. Hieman kevyempi, mauiltaan raikas ja selkeä ruokavaihtoehto oli oikein onnistunut.