Pastis

Vappuaattona kävimme ystävien kanssa syömässä Pastiksessa eli uudessa Murun bistroversiossa. Tarjoilijat vakuuttivat mutkattomuudellaan meidät paikan rentoudesta heti alkuun ja kuten aiemminkin todettu, hyvässä seurassa ruoka on aina parhaimmillaan.

Ruoissa ranskalaisen keittiön klassiset piirteet olivat hyvin esillä: hyvillä kastikkeilla ryyditettyjä viimeisteltyjä makuja, mutta bistromaisesti simppelisti ja rustiikkisesti esille tuotuna. Ruoat olivat mauiltaan oikein onnistuneita, kuve ainoana sai hieman moitetta sitkeydestään. Suositellut viinit sopivat ruokien kanssa hyvin tai vähintäänkin kohtuullisesti.

Hinta-laatusuhde oli ruoissa mielestämme oikein sopiva ja yllätykseksemme annokset todella isoja (etenkin makkara-annos). Tryffeliranskalaisista emme millään jaksaneet syödä kaikkia. Maistelimme ruokia ristiin rastiin ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisimpiä juuri omiin annoksiinsa.


  

Alkuun pöytään tuotiin rapeaa patonkia ja tapenadea, josta maistoimme myös sitruunan. Tapenade ja Ranska eivät mielissämme heti yhdistyneet, mutta kyllä Etelä-Ranskassa varmasti tätäkin valmistetaan.
   
Maalaissalaattia ja viiriäistä. Salaatinkastike ja salaatissa olleet herkkusienet olivat todella hyviä, mutta hieman turha oli mielestämme salaatin kanssa tarjottu puolikas kananmuna, vaikka maalaissalaattiin kuinka kuuluisi.

  

Eräs seurueemme jäsen valitsi päivän menun, johon kuului listan ulkopuolelta toast skagen. Tarjoilijan iloinen käytös oli muuten erittäin asianmukaista ja tilanteeseen sopivaa, mutta ehkäpä en itse olisi valinnut sanavalinnaksi "rapumassa", tätä annosta kuvailemaan. Etenkin kun leivän päällä tarjottavat ravut olivat massasta kaukana. Myös etanat olivat hyviä. Mikäpä ei rasvalla ja valkosipulilla maustettuna, Roquefortilla ryyditettynä olisi hyvää?

  

Tilasimme tarjoilijan suosituksesta alkuruokien lisäksi koko porukalle yhden "purkin" eli  kolmen pateen valikoimasta kastanjapateen jaettavaksi. Se tuotiin pöytään sellaisenaan pienten maustekurkkujen ja hillosipulien kera. Emme suurten annosten vuoksi jaksaneet syödä siitä kuin puolet, joten tarjoilijamme ehdotti, että ottaisimme lopun mukaan seuraavan päivän Ullanlinnanmäen  piknikiä ajatellen - mikä loistava idea!

  
   Pääruokina söimme siis parsaa ja kalakvenellejä, jotka oli valmistettu hauesta ja kuhasta. Kuvetta bearnaisekastikkeen kera. Makkaraa ja shamppanjalla maustettua hapankaalia, josta calvadossinappi oli joko jäänyt unholaan tai se oli taitavasti piilotettu. Lisäkkeeksi tilasimme tryffeliranskalaisia  

  
Jälkiruoka meni niin ikään jakoperiaatteella, vapun kunniaksi ruokalistoista taitellut hatut päässämme keikkuen. Onneksi taitto-ohjeet löytyivät ruokalistan takaa, muuten olisin joutunut myöntämään, etteivät taittelutaitoni ole aivan tuoreessa muistissa. Vaikka omaa hattua ei saanutkaan, menossa mukana oli myös koiraystävämme nauttimassa vapputunnelmasta.

Poistuimme ravintolasta autuas hymy huullillamme. Tänne pitää päästä uudestaan!