Syksyllä sattumalta huomasimme, että voimme pitää itsenäisyyspäivän tietämillä useamman yhteisen lomapäivän ja rupesimme heti suunnittelemaan matkaa Nykkiin. Kaupunkiin, jonne edelliskesäinen lähes neliviikkoinen USA:n kiertomatkamme oli päättynyt ja jonne kummallakin oli palava halu takaisin. Niin monta asiaa oli jäänyt kokematta. Itselläni nämä asiat liittyivät lähinnä ruokaan. Ylläri.
Tässä muutamia ajatuksia liittyen Nykkiin ja mitä haluan muistaa myös kun lähden sinne seuraavalla kerralla, joka toivottavasti on aiemmin kuin viidentoista vuoden päästä.
1. Älä pilaa retkeäsi pikkuasioilla. Ota rennosti, etenkin jos tiedät, että jokin homma tulee menemään pieleen.
Matkamme kesti keskiviikosta maanantaihin, kummatkin lennot Pariisin kautta. Jo valmiiksi tiesimme, että matkatavarat luultavasti jäisivät Pariisiin. Ja jäiväthän ne. Kummallakin kerralla. Onni oli kuitenkin matkassa, sillä toinen laukuistamme saapui menomatkalla mukanamme Nykkiin saakka ja sattumalta juuri se pienempi laukku, jossa olivat vaatteemme. Koska matkatavarat jäivät matkalle, saimme ne näppärästi kumpaankin suuntaan kotiinkuljetuksella. Mutta miten ihmeessä ne onnistuivat saamaan vaihdossa mukaan vain toisen matkalaukun?
Odotettavissa olevasta matkalaukkuepisodista huolimatta Pariisin lentokentällä otimme ilon irti ostamalla ihastuttavia pistaasi-, sitruuna- ja vadelmamacaronseja, jotka nautimme koneessa ei-niin-ihastuttavan lentokoneruoan päätteeksi. Vaikka lentokoneruoka tuottaa älyttömästi jätettä kun kaikki on pakattu ja pakattu ja sitten kaikki vielä pakattu, lentokoneessa meitä riemastutti silti tämä söpön nerokas salaatinkastikeratkaisu. Ihastelin sitä myös lentoemännälle, joka pian toi minulle pussillisen näitä pieniä pullosia.
2. Mieti mitä todella haluat nähdä ja mihin käyttää aikaa ja rahaa ja toimi sen mukaan. Joku suunnitelma on hyvä olla, ettei jokin tärkeä asia unohdu.
Teimme lentokoneessa listan asioista, jotka haluamme tehdä, numeroimme ne tärkeysjärjestykseen ja sijoitimme ne johonkin päivään aloittaen tärkeimmistä. Ja homma toimi vähintäänkin mallikkaasti.
Viime kerralla kiersimme useat perusnähtävyydet, joten niihin ei tarvinnut tällä kerralla panostaa. Edellisellä kerralla olimme myös todenneet toimivaksi ja kohtuuhintaiseksi majoitusvaihtoehdoksi airb&b:n eli vuokrasimme retkemme ajaksi vierashuoneen paikalliselta perheeltä. Kustannus oli hyvin kohtuullinen (noin 100 dollaria per yö) ja sijainti oli loistava muutaman metrin päässä Columbia Universitystä. Tunsimme olomme hyvin turvallisiksi kun iltaisin myöhään tulimme "kotiin", sillä poliiseja oli joka nurkalla. Metrolle oli parin minuutin kävely kampusalueen läpi. Paikka oli myös aivan Central Parkin vieressä, jossa eräänä aamuna kävimmekin lenkillä muutaman sadan muun lenkkeilijän kanssa sen asfaltoiduilla lenkkipoluilla. Onneksi välillä oli vähän puruakin.
Jana seuraa aktiivisesti Yhdysvaltojen politiikkaa ja etenkin sitä satiiria esittävää puolta eli The Colbert Report ja Daily showta. Jana onnistui jotenkin saamaan meille liput näistä ensimmäisen kuvauksiin ensimmäisenä iltana ja oli hyvin tyytyväinen nauhoitusten jälkeen. Vieraana oli Hobitin ohjannut Peter Jackson, joka osaltaan lisäsi Janan tyytyväisyyttä.
Kohta 2 pätee myös ruoan suhteen
Kallis ja upea Michelin tähti-ruoka toki kiinnostaa minua, mutta enemmän minua kiinnostaa paikallinen "perusruokakulttuuri". En ole kuullut hirveän loistavia kommentteja Nykin parhaista (en osaa sanoa millä mittarilla mitattuna) ravintoloista, joten se jo vähensi haluani kuluttaa niihin rahojamme. Kävimme toki ihmettelemässä Per Se:n ruokalistaa, mutta se johtui oletettavasti siitä, että satuimme muuten olemaan Columbus Circlellä.
Columbus Circle on itse asiassa yksi lempipaikoistani. Ehkä jotain tekemistä saattaa olla sillä, että aivan vieressä on Sur la Table ja rakennuksessa Williams-Sonoma (paikalliset "kokkipuodit") ja alakerrassa Whole Foods...
3. Nauti laadukkaasta paikallisesta ruoasta, se on niin erilailla aidompaa, kuin "hienostelusafkat"
Peruspikaruokamättöä en pidä kovin laadukkaana, ne kokeilimme tarkoituksella jo viime reissulla. Vaikka on kyllä sanottava, että Taco Bellillä ja Chipotlellakin on puolensa. Wendy`s:illä ei niinkään. Ja oli miten oli, starbun de-caffein kahvia oli saatava joka päivä. Etenkin kun olen opetellut juomaan kahvia vasta parin viimeisen kuukauden aikana.
Viime kerran tapaan vietin useita tunteja paikallisissa Whole Foods ruokakaupoissa ja ostimme sieltä lounasvalikoimasta lounaamme useampaan kertaan. Näin pääsimme nauttimaan kohtuu laadukkaista mauista paikallisten tavoin.
Caesar salad toimii aina. Kuin myös Manhattan Clam chowder, vaikka olikin tosi tuhtia. Mac and cheeseäkin oli pakko maistaa, mutta edelleen se maistui yhtä hämärältä/kummalliselta kuin pahvipurkkiversionsa. Toisaalta ymmärrettävää että tämä on lasten lempiruokaa, mutta että aikuistenkin? Ei voi käsittää.
Mielenkiintoista on seurata hetki mitä muut tilaavat ja päättää vasta sitten. Nyt suosittuja olivat täytetyt leivät, joista valitsimme Godfather sandwichin. Vaaleahkon leipäneljänneksen täytteenä oli pintamaustettua broileria, chilillä ja valkosipulilla vahvasti marinoitua paistettua pinaattia ja miniparsakaalia ja yrttejä, runsaasti juustoa. Ihan hyvää, mutta olisin kaivannut enemmän kasvista väliin. Erääseen aamupäivään mahtui myös chilihodari, kun Jana ei jaksanut odottaa tuntia ruokaan. Ihan ymmärrettävää kyllä, sillä minun kanssani tunti venähtää helposti pariksi...
Pienet cupcake-kokoiset juustokakut olivat juuri sopivan kokoisia lounaan jälkiruoaksi.
4. Nauti ruoasta myös fiiliksen mukaan. Siksi ne tärkeet jutut on to do -listassa ekana, että jos loppupää menee mönkään, ei haittaa niin pahasti. (Palaa kohtaan 1.)
Pitkän lennon ja nauhoitusten jälkeen olimme varsin väsyneitä, joten tarkastelimme majapaikkamme läheistä ruokatarjontaa. Lähi-pubissamme Mel`sissä tilasimme minä wingsejä ja Jana hampurilaisen, jotta päästiin tunnelmaan. Jana, joka meistä pitää enemmän oluesta, tilasi neljän pienen oluen setin amerikkalaisia oluita, minun siemaillessani tarjoilijan ehdottamaa varsin kohtuullista drinkkiä.
5. Mieti ja päätä etukäteen mitä "paikallisia erikoisuuksia" haluat kokeilla. Niitä mahtuu retkeen vain rajattu määrä.
Korea Town (tai oikeastaan street)
Viime kerralla emme ehtineet Korea towniin, vaikka tarkoitus oli. Nyt opimme virheistämme ja suuntasimme syömään korealaista heti toisena päivänä. Olimme saaneet viimekertaiselta vuokraisäntäpariskunnaltamme (jotka olivat tällä välin saaneet vauvan, joten heidän vuokrahuoneensa oli saanut pysyvän super-suloisen asukin, jota tavatessamme ihastelimme) neuvoksi, että mikä tahansa korealainen on nimeomaan kyseisellä alueella erittäin hyvä. Valitsimme kivan näköisen, hyvin täynnä olevan pienen ravintolan. Kysyimme tarjoilijaltamme mitä hän suosittelisi kokemattomille korealaisen ruoan ystäville ja saimme loistavat suositukset ja hyvät neuvot mitä piti syödä riisin kanssa ja mitä ei. Hieman epäilevästi tarjoilijamme suhtautui tilaukseemme tulisesta beef broth stewsta, mutta sen tulisuus oli juuri sopiva, huomattavasti miedompi kuin useat Thaimaassa syömämme ruoat. Korealainen ruoka pääsi uusiin suosikkikulttuureihimme jo heti ensimmäisellä kerralla makumaailmansa, monipuolisuutensa ja yllätyksellisyytensä puolesta.
Aluksi pöytään tuotiin erilaisia pieniä side dish-annoksia: kiinteää, paistettua, vahvasti marinoitua tofua (todella hyvää!), vokattua paksoita, kimchiä, Mungpapu jellyä, suolakalaa, paistettua pinaattia, merilevää. Tilasimme alkuun lisäksi muutaman paistetun dumplingin kasvistäytteellä, jotka olivat seesamsoijakastikkeensa kanssa erinomaisia.
Pääruoaksi tilasimme bibimbap:ia eli kuuman padan riisiä ja kasviksia. Heti ruoan tultua pöytään siihen lisättiin seesamöljyä ja tulisuushalukkuuden mukaan ketsupintyyppistä kastiketta ja sekoitettiin. Lisäksi ruoan kanssa tuli miedohko, keittomainen pata, jossa oli pehmeää tofua ja kasviksia.
Toinen pääruokamme oli siis Spicy Beef Broth soup, jossa oli hyvin ohueksi leikattua naudanlihaa, sieniä ja pitkiä ruskeita papuja (ehkä?), sipulia, purjoa ja nuudeleita. Saimme ohjeen, että keittoa syötiin joko riisin kanssa tai ilman, miten halusi.
Ruoka tuli keittiöstä niin nopealla tahdilla, lopulta pöytä notkui pienistä lautasista ja annoksista. Yllättäen emme jaksaneet syödä kaikkea, mutta kaikkea maistoimme suurella mielenkiinnolla.
Hummeri
Yksi ruokatavoitteistani oli saada jälleen hummeria. Nautimme siitä viime kerran tapaan Time Squaren lähellä olevassa Red Lobster ravintolassa. Viime kerralla söimme lobsterimme roasted-versiona, joten tällä kertaa valitsimme steamed lobsteria. Alkuun tilasimme caesar salaatin, jonka kanssa pöytään tuotiin corn rollseja.
Oli varsin huvittavaa, kun tarjoilija toi meille hummerikaulurit, mutta ne olivat kyllä tarpeen, kun Jana rikkoi kilon painoisen hummerin saksia. Muutoin hoidin oman osani hummerin käsittelystä, mutta saksien panssarit olivat minulle liian vahvat. Hummeri oli taasen oikein hyvää, hyvin pehmeää. Lisäkeperunat jäivät kyllä syömättä, kun keskityimme hummerin käsittelyyn.
Viime vuonna söimme kyseisessä ravintolassa retken parasta Key Lime Pie:ta, tällä kertaa meinasimme tilata New York Style Cheesecakea, mutta tarjoilijamme Daniel totesi, että juustokakkua varten hän suosittelee vierailua Juniorsiin ja päädyimme jakamaan brownien. Vaikka vatsamme olivatkin jo aivan täpötäynnä brownie hävisi lautaselta nopeasti.
Junior´s and THE cheesecake (44th street, 1515 Brodway)
Kun vatsamme olivat hieman seuraavana päivänä laskeneet, kävimme mainostetulla Junior´sillä 44th streetillä. Jaoimme palan chocolate swirl cheesecakea (6,75 dollaria) ja yksi pala oli jaettuna juuri sopiva. Ja taas jaksoi kävellä paikasta toiseen pari tuntia.
Juustokakusta oli tehty myös jouluversio.
Grimaldi´s ja Pizza
Oli hyvää, kyllä. Ja valtava myös. Sisäänkäynti oli mitä kummallisin, vanhan kirkon läpi sen yläkertaan, kun alakerta oli vaatekauppa. Todella hämmentävää.
Little Italy
Viime kerralla vierailimme myös Little Italyssä, nyt kävimme siellä hieman haistelemassa joulutunnelmaa ja sitähän oli. Ja enemmänkin. Keskustelu kääntyi enemmän siihen kuinka paljon jouluvaloja ylipäänsä voi olla ja kuinka kornilta ne vesisateessa voivatkaa näyttää? Paljon ja kyllä.
Onneksi meidät pelasti pieni Cannoli-koju, josta ostimme vanilja-, suklaa- ja hasselpähkinäcannolit ja mukilliset kuuma appel cider with mulled spice-juomaa eli hyvin glögin kaltaista omenamehua. Pahvimukiin laitettiin mukaan muutama kanelitanko, lisämakeutuksesta tomusokerin muodossa kieltäydyimme, sillä juoma oli juuri sopivaa ilmankin. Etenkin makeiden cannolien kaverina.
6. Käy paikallisessa ruokakaupassa ihmettelemässä
Meille se tarkoitti paikkoja Whole Foods, Trader Joe´s ja Food Emporium. Jotta silmänruokaa olisi riittävästi, tässä muutama kuva Whole Foodsin kasvishyllystä, joita ihastelin. Amerikassa populaa on sen verran, että perusruokakaupan valikoima voi todella olla näin laaja. Huoh.
En tiennyt, että ruusukaalit kasvavat näin! Kuivattuja, pastöroituja valkuaisia jauheena.
Ja tämäkö muka on leipää?? SF Sourdough breadissä ominaismakuna on happamuus
7.
On toki muuta kuin ruokaa.
Kuten ruoanvalmistustarvikkeita myyviä kauppoja. Ehdottoman monipuolisin on Zabars´s. Alakerta on ruokarakastajan mekka monipuolisuudessaan, yläkerrassa on vaikka mitä ruoanvalmistusvälineitä. Mieletöntä, joskin hieman sekavaa.
Lisäksi mainittakoon Sur la Table, joka on enemmän leivontaliike-kokkipuotipuotityyppinen ratkaisu. Jos aikatauluun olisi sopinut, olisin yrittänyt mahduttaa Sur la Tablen kokkikursin jollekin aamupäivälle tai illalle.
Myös Williams-Sonoma on varma ruoanvalmistus ja leivontatavaroita myyvä kauppa. Kokkipuoti-tavaroiden lisäksi myynnissä on myös maustekastikkeita, valmiita leivontajauhoseoksia (kuten red velvet cupcakeihin) ja lisäksi ainakin Columbus Circlen kaupassa oli sisustustavaroita.
Mutta oikeasti muutakin kuin ruokaa. Brodway showta suosittelen ehdottomasti. Aina ja vaikka useamman kerran. (eri show toki...) Viime kerralla näimme Mary Poppinsin ja nyt Phantom of the Operan. Molemmat mykistävän upeita. Shoppailijat hinkuvat toki Sohoon jne, me uhrasimme tällä kertaa vaateshoppailulle ainoastaan yhden aamupäivän, joka riitti hyvin. Kirjakaupoissa taasen viihdyimme enemmän. Rakastan selailla paikallisia keittokirjoja, joista toin muutaman kotiinkin.
Ehkä ensi kerralla ehdimme Brooklynin puolellekin.
